Tuli eilen riideltyä äidin kanssa. Menin aamulla vaa'alle niin koko vaaka oli vain hävinny... Sain aivan kamalat raivarit sekä sellasen ahdistuskohtauksen, että happi meinas loppua ja etsin sitä vaakaa itkun kanssa kissojen ja koirien kanssa. Päätin, että sanon äitille, että mie en suostu syömään mitään kunnes se palauttaa vaa'an takaisin, enkä periksi anna. Kun äiti sitten tuli kotia ja kerroin tuon niin se alkoi vain nalkuttaan mulle ja, että tilaa ambulanssin mulle suljetulle jos en syö. Sanoi, että katsoa vain peiliin ja se kerta terkkarilla viikossa pitäisi riittää.... No ei hemmetti riitä! En antanu tässäkään vaiheessa periksi ja tämä onkin jo toinen päivä syömättä yhtikäs mitään. Periksi en aijo vieläkään antaa. Alkoi mun porukat mua lahjomaankin... Sanoivat, että jos saan painon 55kg ne antaa mulle 500€ ja jos saan sen pysymään siinä saan joka kuukausi 100€. Mielummin olen kuitenkin köyhä ja laihdutan itteni laihaks kun rikas ja lihava.
Eilen mulla tuli seinä vastaan. Päätin, että en jaksa enää käydä koulua, enkä sinne enää aijo mennä. Tuo vaaka oli vain viimeinen pisara. Oon totaallisesti niin rikki ja palasina, etten enää jaksa suorittaa kouluvelvollisuuksia, kun eivät ne kiinnosta mua edes pätkänvertaa. Mun motivaatio kaikkeen ja elämään loppui kun seinään. Viimeisetkin halut elää mureni. En tiedä enää kuka olen tai edes kuka mun pitäisi olla. Oon kadottanu itseni.
Verikokeissakaan ei edes meinattu eilen löytää mun suonta. Mua pistettiin neljäkertaa ja haettiin jopa paksumpi neula joka muuten kirpas! Kyllä ne lopuksi löysi sen, mutta kyllä sen hakemisessa kesti... Meinas jo taju lähteä kun näin sen jäätävän paksun neulan, joka oli puolet paksumpi kun normaali neula... Huh.
En tiedä miten tää jatkuu tänään tää juttu... Tiedän, ettei mun porukat kauaa kato kun elän pelkällä teellä ja vedellä. Ne varmaan soittaa osastolle ja hommaa mut sinne. Kuitenkaan mie en aijo antaa periksi. Mie en syö. Voitta haukkua mua vaikka 5- vuotiaaksi kun teen tällee, mutta mie en nyt aijo antaa periksi. Jos mie en saa käydä vaa'alla niin mie en myöskään syö. Äiti sanoi, että se vaaka on heitetty kokonaan pois ja iskä oli sanonu, ettei uutta tähän taloon tule.
Jos musta ei kuulu mitään niin luultavasti lahoon, jossain osastolla.
Toi on niin kauhee tilanne ku tietää et joutuu kohta osastolle jos ei syö, mut ei voi alottaa syömistäkää...D: jos joudut osastolle nii toivottavasti et ainakaa suljetulle ku ei oo mukavaa perus osastollakaa...:/ mutta jos joudut sinne niii toivon et saisit sieltä ees jotain tsemppiä! Itelläki aluks oli parantumishalu ihan olematon mut pikkuhiljaa on alkanu tulle ees vähän motivaatiota osastolla!
VastaaPoistaMie saan valita meenkö vapaaehtosesti, vai pistetäänkö pakolla suljetulle :/ Varmaan suostun eka vapaaehtosesti, koska en todellakaan suljetulle haluu! Kuitenkin jos saan tarpeekseni niin voi olla, että lopetan tuon avo osaston ja siksi tungetaan suljetulle... Katsotaan nyt.
PoistaVoi ei! :( Tsemppiä! En vois ees kuvitella millasta sun tilanne on... Toivottavasti et joutunu sinne osastolle :/
VastaaPoistaKiitos paljon!<3 En miekään sinne haluis kun tiedän, että mua halutaan lihottaa siellä... En edes tiedä paljon nyt painan, mutta arvelen 47kg kolmen päivän paaston vuoksi.
PoistaVoi eih ;__; Eiinäin.. Tsemppii sulle, sä kestät kyllä! ♥ Pikapostausta kehiin jos alkaa näyttää pahalta sen osaston suhteen.. D: Mä pidän peukkuja ettet joutuis sinne.
VastaaPoistaKiitos!<3 Näyttää kyllä jo pahalta... Äiti aikoo tänään soittaa sinne osastolle ja maanantaina sinne varmaankin menen :/
Poista