Lisäksi oon joutumassa osastolle parinviikon päästä ellei seuraavasta videoneuvottelusta ravitsemusterapeutin kanssa ole tapahtunut muutosta.Se muutoskin pitäs tapahtua jo neljässä päivässä, sillä sitten onkin jo se päätös osastosta. Sitten jos en suostu vapaaehtoisesti niin mut tungetaan suljetulle osastolle. Kaiken kruunaa se, että meillä alkais päivää aikasemmin kun se osastolle meno olisi niin kahdeksan viiikkoa kestävä työharjottelu. En näe järkeä edes hakea työharjottelu paikaa, koska tiedän ettei muutosta tule. Mie en suostu edelleenkään noudattaan mitään ohjeita kuinka pitää syödä. Mulle on aivan turha sellasia alkaa laatimaan. Kun syön mua ahdistaa ja kun mua ahdistaa niin oksennan ja kierre onkin valmis. Mua voidaan pitää siellä osastolla jopa kuukausia, mutta jos suostun vapaaehtoisesti niin pääsisin aina viikonlopuksi kotiin...
Se ravitsemusterapeutti oli kuulema sanonu, että mun kalorimäärä mitä saan paivässä on huolesttuttava. Siksi ne haluaa mut osastolle tai syömään kun kuulema sydän voi pettää hetkenä minä hyvänsä. Kyllähän mulle noi sydän oireet onkin melkein jokapäiväsiä, mutta en nyt usko, että mitään sydäriä silti saisin!
Huomenna mulla on onneksi pitkästä aikaa psyka, että saan näille jutuille edes jonkin verran selkeyttä omassa päässäni. Kaikki tapahtuu nyt niin nopeaa. Mie haluan, että noi idiootit jättää mut rauhaan! Se lääkäri vaatii multa ihan mahdottomia ja tää juttuki tulee nyt pahimpaan mahdolliseen aikaan. Mulla jää koulu kesken ja tiän, että en jaksa osastolta palattua enää kirimään muita kiinni, vaan haluun jättää kesken.
Mun elämä on palasina. Mummi soittelee aamulla, ettei voinu nukkua, koska ajatteli mua. Ne kokoajan on mun kimpussa ja kyselee vitun turhia asioita. Miksi ihmeessä en saa laihduttaa? Ei se ole kenenkään elämästä pois!! Onko ne vain kateellisia mulle?!? Se osastokin on aivan turha juttu, sillä heti kun pois pääsisin niin jatkasin mihin jäin. Mie en lopeta kunnes painan sen 45kg!!! Miksi ne ei anna mun painaa sitä vertaa?
On ollut mielenkiintosta lukea sun ja myös muiden syömishäiriöisten blogeja siitä näkökulmasta, että itse olen ajatellut valmistua ravitsemusterapeutin ammattiin tulevaisuudessa. Itselläni ei siis ole syömisten kanssa ongelmia, mutta ruoan suhteen oon tehnyt kyllä monia oivalluksia viimeisen puolenvuoden aikana lähinnä sen suhteen miten ruoalla/millaisella ruoalla voi vaikuttaa omaan kehoonsa, painoonsa terveellä tavalla jne. Oon aatellu, että olis hienoa auttaa ihmisiä oikean ja terveellisen ruokavalion löytämisessä ja päälimmäisenä mielessä ollut, että ihmiset sais painoa pudotettua. Mutta nyt vasta oon tajunnut, että mun työhön kuuluu ylipainoisten lisäksi myös alipainoiset ja niiden kanssa homma on eri. Hieman kauhulla oon lueskellut sun ajatuksia sun ravitsemusterapeutista ja sen toimintatavoista, sillä ne ei sun tai monien muidenkaan osalta kovin paljoa kunnioitusta saa ja ne koetaan jonkin sortin vihollisina. Mä kun itse en millään tavalla haluais ammatissani loukata ketään, vaan päinvastoin sydämellä on auttaminen, niinkuin varmaan monella muullakin vastaavassa työssä olevalla. Noh, ne mun mietteistä.
VastaaPoistaToivon sulle kovasti voimia ja ymmärrystä sun läheisiä kohtaan. Ne vaan välittää susta, koska oot niille tärkeä ja ne haluaa, että voit hyvin. <3
Kiitos :)<3 Uskon, että ne kyllä kunnioittavat ravitsemusterapeutteja jotka sieltä apua haluaa ja ottaa vastaan, mutta kun mulle tuputetaan apua väkisin niin se ei oo oikein mukavaa :/ Hienoa kuitenkin, että haluat sille alalle ja se kiinnostaa sua! Susta tulee varmaan hyvä siinä :)
Poista