Mua oksettaa oma peilikuvani kun katson peiliin. Vihaan itseäni. Oon itteni pahin vihollinen. Nää ajatukset sotkee mun pään kokonaan, eikä mulla oo ketään kelle voisin näitä selvitellä. En halua rasittaa ihmisiä mun ongelmilla.
Oon tänään miettinyt paljon asioita ja mun omaa elämää ja se saa mut TODELLA ahdistuneeksi. Mie mietin mun painotavotetta joka on 45kg-50kg mietin, että onko se sitten tarpeeksi kun olen sen saavuttanut? Mie en tiedä... Mulla on alkanu pyöriin sellanen ajatus päässä, että haluan päässä niin pieneen numeroon kuin ikinä kykenen. Tuntuu, ettei mikään riitä. Tämä päivä ei todellakaan ole ollut mun päivä sitten miltään näkökulmasta ja huomenna on palattava ruotuun, että tää olo katoisi. Vaikka yritän elää päivä kerralaan niin silti stressaa aivan kamalasti aina se huominen. Äiti kai unohti tänään soittaa sinne labraan, mutta sille nyt ei voi mitään... Huomenna on keskiviikko joten jos sen sitten saisi vaikka perjantaille, koska torstaina käyn helikoptetri ajelulla ja mulla ois torstaina myös psykiatri, mutta mun pitää perua se koska en ehdi sinne. Sillä psykiatrilla alkaa 2 viikon loma joten vasta 2 viikon kuluttua pääsen sinne seuraavan kerran... Jotenki mua ahdistaa se etten pääse sinne, vaikka toisaalta on ihan kiva ku saan pitää pikku tauon siellä ramppaamisesta. Ei tässä sen kummempia. Tälläinen pieni tilanne raportti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti