Kuppi teetä ja syvällisiä ajatuksia

Tänään on ollut hyvä aivan hyvä päivä, vaikka vähän ahdistaakin. En ole syönyt tänään viellä mitää ja ehkä se onkin syy siihen. En ole oikeastaan koko syysloman aikana edes käynyt ulkona, koska siellä on niin helvetin kylmä. Tänäänkin mittari näytti -9 astetta...

Olen huomannut itsesäni sen nykyaikana, että minusta on tullut hiukan tunteeton kaikkea kohtaan. En tunne juuri mitään mistään asiasta. Miten olen näin kylmä kaikkea kohtaan? Onko tämä jokin suojamuuri joka estää mua hajoamasta? Olen käynyt niin montakertaa lähellä sitä ajatusta, että mitä jos nyt vain tappaisin itseni. Olen miettinyt omaa kuolemaani ja sen seuraamuuksia. Olen miettinyt mitä vanhempani sanoisivat jos kertoisin heille, että haluan tappaa itseni. Kuitenkin osa minusta sanoo, että minun pitää viellä taisella sitä puolta vastaan joka ei jaksa elää. Läheisteni vuoksi...

En ole koskaan pelännyt kuolemaa, vaan se on tuntunut rauhoittavalta ajatukselta. Kuin pääsisi pois kaikista velvollisuuksista mitä vaaditaan. Joskus mietin mitä kirjoittaisin jäähyväis kirjeeseen jos päätyisin tappamaan itseni. Mitä kirjoittasisin perheelleni? läheisilleni? ja kavereilleni? Moni läheisistäni eikä perhekkään tiedä edes kuinka pohjalla jo olen. Varmasti tulisi täytenä yllätyksenä.

Moni tietää jo minun isässäni usein mitä haluaa elämältään ja usein vastaus on: "Perheen, avioliiton, onnea ja pitkän elämän kumppaninsa kanssa." Yleensä niitä lähdetään jo tavoittelemaan varhain. Mie itse taas en oikein tiedä vastausta. En ole äidillinen ihminen, enkä edes halua lapsia. Eikä elämänkumppanin hakeminen ja avioliitto ole minulle edes tärkeitä asioita. Aijon sitä päitsi erota kirkosta kun täytän 18- vuotta. En halua kuulua mihinkään sellaiseen johon en usko. Elämänkumppania ei kovin helposti edes löydy jos sanoo, ettei halua lapsia koska usein sille toiselle osapuolelle on tärkeää perustaa perhe. Minusta tuntuu, että minulle elämä on vain taakka ja se on vaihe jonka haluan nopeasti loppuvan.

En kuitenkaan ole itsemurhaa tekemässä, vaikka se miellässäni jatkuvasti käykin. Mun on pakko yritää läheisteni vuoksi. Odotan sitä päivää viellä hetken, jolloin kaikki muuttuisi ja olisin onnellinen. En edes muista miltä onnellisuus tuntuu... Siitä on liian pitkä aika kun olen viimeksi edes ollut onnellinen.