Pieniä iloja

Mie selvisin siitä EKGsta! Oon niin helpottunu kun se on ohi :) Menin sinne ja eka otettiin verikoe, jonka jälkeen mentiin sinne ekg huoneeseen ja se nainen käski mun mennä viereiseen pukuhuoneeseen riisumaan kengät, sukat, paita ja rintsikat jonka jälkeen mun piti mennä makaamaan sängylle. Se laitto muhun sellasia lappuja joissa oli johdot ja piti maata noin 2 minuuttia hiljaa ja sitten koko homma oli ohi. Verikokeen tulokset saan tietää seuraavalla psykiatrin käynillä ja ekgn tulokset marraskuun lopussa lääkärin palaverissa.

Aamulla olin ihan mielissäni, kun puin farkut jalkaan jotka ovat kokoa 38 ja ne on mulle liian isot!! Toki vähän harmittaa, että ne on jääny isoiksi, mutta se vain todistaa sitä, että oon laihtunu. Musta on ihanaa kuinka vaatekoot vain pienenee ja pienenee. Paitakoko on pienentynyt L:stä XS:sään ja housut 44:sta johonki 36:seen. En viitsi hirveästi ostella uusia vaatteita, vaikka vanhat on jäänykki teltoiksi, koska tiedän sen, että ne jäisi myös kohta isoiksi.

(edit: kuva poistettu.)

Kuten kuvasta näkyy noi on mulle liian isot. Otan nyt pienen riskin, että laitan tämän kuvan tänne, vaikkei naamaa näykkään. Toivottavasti tutut ei eksy mun sivulle tai muuten olen kusessa. 

Tänään sorruin taas oksentamaan.... Hitto mun pitää hommata vielä parempi itsekuri! Menin vetään jugurttia... Noh tilaisuus koitti ja olin yksin kotona niin oksensin kaiken ulos. Tuli niin ahdistunut olo, että oli pakko oksentaa. En onneksi monesti sorru syömään, koska tiedän mikä morkkis siitä tulisi. Ei olisi tuon yhden mukillisen takia edes ylittynyt mun 400 kalorin raja, mutta alko vain ahdistaan niin oli pakko.