"I don't know the first time I felt unbeautiful The day I chose not to eat. What I do know is how I've changed my life forever I know I should know better"

Aloin miettimään mitä kaikkea paskaa tämä syömishäirö on mulle tuonut. Mun päässä oli ehkä pienen ajan noin sekunnin ajatus, että miksi en lopeta? Heti sen jälkeen ahdistus valtasi mieleni ja ajattelin, että ei ei se käy. En halua lihoa takaisin kaikkia niitä kiloja mikä olen saanut pois! Ja enhän ole viellä edes tavoitteessani. Luovuttaminen ei käy päinsä. Lihomisen pelko on liian voimakas, että pystyisin edes harkita tuota ajatusta. En halua palata enää entiseen vaan haluan olla laihempi.

Ja ne paskat asiat mitä se on tuonut on esimerksi se, että mun pitää rampata vähän väliä jossain tutkimuksissa tai terapiassa. Vielläpä vasten omaa tahtoani, mutta minkäs teen jos on lääkärin lähete. Sitten on kaikki nämä fyysiset oireet: jatkuva palelu, pyörryttää, huimaa, väsyttää, hiukset tippuu, kynnet lohkeilee, mustelmia tulee kuin tyhjästä, anemia joka on perseestä, rytmihäiriöt, huonoolo, lihakset häviää jonka takia on tosi vähän voimaa, ummetus ja kuukautiset jää pois (ei tosin haittaa mua yhtään).

Pelottaa joka kerta kun menen verikokeisiin (seuraavaksi huomenna...Apuva!), että mun arvot onki päin helvettiä ja kohta saan lääkäriltä puhelun et nyt joudunki nuorten psykiatriselle osastolle... Äitiki tänään siitä mainitsi, että "syöppä tänään kunnolla niin huomenna arvot vois olla vähän paremmat, ettet joudu osastolle. Kukaan meistä ei halua sitä.". Really? en halua miekään ja vaikka yrittäisinkin syödä vähän enemmän niin ei se enää vaikuta juuri mitään, koska en saa syötyä niin paljoa enkä osaa enää petrata verikokeita varten niinkuin alussa.

Huomenna aamulla olen luultavasti aivan paniikissa, sillä multa katotaan myös EKG jossa en ole ikinä ennen ollut, joten vähän ahdistaa. En millään haluaisi rinnat paljaana maata... Jos se sattuu olemaan viellä mies joka sen ottaa niin ei jumlauta! :D Ehkä kysyn saisinko naisen ottaan sen niin lievittyis se ahdistus ees vähän. Mun pitää ottaa sellanen asenne, että toi tyyppi ei tunne mua ja hällä väliä menee miten menee! Tuo on kuitenkin aina helpommin sanottu kuin tehty.

Huomasin myös, että mulla on nykyään 3 lukiaa :) Ihanaa<3 Ajattelin, ettei kukaan mun blogia jaksaisi lukea :D Lukiani ootte ihania<33 Onko teillä myös blogeja? Voisin käydä kattoon myös nekin :)