Turhaa lätinää

Kuten huomaa vaihdoin blogin ulkoasua. Mitäs pidätte? Minusta tää on selkeempi kuin aikasemmin :) Jos joku tietää hyviä sivustoja joissa voi muokailla tota banneria olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi!

Sitten itse postaukseen, joka on taas tälläinen angsti postaus... Noh mun blogi, joten miehän angstaan jos haluan. Mulla on kauheen ahdistunut ja paha olo. En oikein tiedä mitä sitä tässä tekis... Kaikki menee päin helvettiä! Mun pitäisi soittaa tänään sinne labraanki aika, että ottettais se verikoe ja se vitun sydänfilmi... En millään haluisi mennä ottaan sitä sydänfilmia ja koko juttu ahdistaa mua, mutta haluun tän jo pois alta.

Syysloma alko ja kuten jo arvasin mullei ole yhtään mitään tekemistä. Makaan vaan sängyssä, dataan ja itken... Ei tästä tule yhtään mitään. Välillä tää ahdistus nousee niin pahaksi, että haluun vaan tappaa itteni jotta kipu loppuisi. Välillä mietin mun elämää kuinka surkee sen on ja kuinka surkee se on aina ollu. Miks mun pitää täällä olla? Mie vain haluisin pois. En osaa edes kirjottaa mun tuntemuksia.

Ramppaan puntarilla, mittaan itteeni, lasken kalorit, paastoan, mietin tarkkaan kaiken mitä suuhuni pistän. Tätä on mun arki tällä hetkellä. Näännytän itteeni tarjotuksella. Mun järki kyllä sanoo, että joo tää ei oo ihan tervettä, mutta enhän mie muutenkaan oo terve. Mie en osaa lopettaa. Eikä mulla ole siihen haluja, koska tämä mitä teen toimii. Mulle on vaan niin tärkeetä olla laiha ja saavuttaaa mun tavotteet. Musta tuntuu, että se ikäänkuin on ainoa keino millälailla voin omaa elämääni kontrolloida. Mihinkään muuhun en voi elämässäni juuri nyt vaikuttaa...

Saan siitä jotain sairasta mielihyvää ku muut sanoo, että oon laihtunu. Se motivoi mua laihduttaan enemmän, vaikka mun porukat ei enää sano oonko laihtunu vai en, koska ne vissiin on huomannu, että se ruokkii mun laihdutuksen nälkää.

Hyvää syyslomaa teille muille!

<3: Minä