Uusi alku

Mie haluan parantua anoreksiasta, mutta en halua lihoa. Onko se edes mahdollista? Pian on palaveri jossa keskustellaan mun siirtämisestä psykiatriselle poliklinikalle. Se on juuri se osasto jonne mun alunperin piti mennä, ennenkun mun laitettiin tänne sairaalaan. Toivon, että pääsisin mielummin sinne, jolloin pääsisin aina viikonlopuksi jopa kotiinkin. Siellä olisi myös oman ikäistä seuraa, eikä niin paljon rajoituksia ja sääntöjä kun täällä.

Täällä sairaalassa olessa olen alkanut ymmärtämään, että olen anorektikko. Olen nähnyt kuinka tiukkaan se pitää musta kiinni ja käskee tekemään asioita ja syöttää sairaita ajatuksia, joista en pääse eroon. Tahdon olla terve. Miten löydän sen kultaisen keskitien? Olen sellainen persoona, että se on joko kaikki tai ei mitään. En osaa elää tasapainossa. Miten voin olla lihomatta, mutta syödä enemmän? Voiko niin tehdä?

Blogianikin olen miettinyt ja oon ajatellu, että kun pääsisin kotiin ja jos saan tarpeeksi rohkeutta siihen haluaisin alkaa pitämään blogia omilla kasvoillani, joka keskittyisi enemmän sen tasapainon löytämiseen. Haluan jatkaa treenaamista ja "laihduttamista" mutta yrittää samalla pitää itsestäni parempaa huolta ja syödä myös sen mukaan. Syöminen mun pitää kuitenkin opetella aivan uudestaan. Mulla on niin vääristyneet ajatukset ruokaa kohtaan juuri nyt. Haluan kesittää uuden blogini paranemiseeni ja unelmieni ja tavoitteideni saavuttamiseen. Blogaamisesta on mulle hyötyä, enkä halua lopettaa sitä. Ilmoitan täälläkin kun saan sen blogin valmiiksi ;)

Merkitseekö tämä sitä, että alan rakentamaan elämäni uudestaan? Toivon ainakin niin ja toivon, että onnistun siinä. Haluan tehdä mun vanhemmat ja läheiset ylpeiksi ja näyttää kaikille, että selviän mistä vain. Aijon nousta vahvempana kuin koskaan. Mua ei koulukiusaaminen, masennus ja anoreksia saa tekemään itsemurhaa! Oon vahvempi kun ne.

Tämä projekti tulee viemään paljon aikaa ja varmasti tulee takapakkeja ja tulee hetkiä, jolloin toivon olevani kuollut, mutta en aijo antaa periksi. Mulla on paljon ihmisiä ympärillä, jotka tukee ja auttaa mua eteenpäin. Olen huomannut, että mun vanhemmat ja läheiset on valmiita tekemään mun vuoksi mitä vain. En saa tuottaa niille pettymystä.

Mitä mieltä te olisitte tuosta uuden blogin perustamisesta?