Itsemurha

Olen miettinyt itsemurhaa näinä aikoina enemmän kuin koskaan. En tiedä mistä se johtuu, mutta olisiko vain parempi lähteä muille maille. En halua aiheuttaa tuskaa kenellekkään mun valinnoilla. Mietin, että voisin mennä ja hakea kaikki lääkkeet kaapista ja napsia ne viinan kanssa. Kaikki olisi ohi ja tuska omalta kohtaa loppuisi. Pääsisin vihdoin pois. Silti tiedän, ettei se olisi oikein. Ei ole oikein tappaa itseänsä kun muut yrittävät auttaa. Se olisi itsekkyyden huippu. Mie yritän jaksaa ja yritän selvitä kaikestä tästä paskasta jossa uin. Ongelmana on, että mun ongelmatkin osaavat uida, enkä mie pääse niitä pakoon. En voi vältellä niitä ja olla kuten niitä ei olisi, koska loppujenlopuksi ne on aina mukana ja mitä kauemmin välttelen niitä niin sitä suurempina ne tulevat vastaan.

Aina sanotaan "ajattele nyt läheisiäsi, ne murtuis" mie kyllä ajattelen ja pistän kaikki itseni etusijalle. Oon aina ollu sellanen ja eikö se jo todista, etten ole itsekäs, koska olenhan viellä elossa enkä ole tappanut itseäni. Mie oon yrittäny pitää itseni elossa jo montavuotta vain ja ainoostaan siksi, etten halua satuttaa muita. Mutta eikö mun tuskalla sitten ole väliä? En saa tappaa itseäni, koska tuottaisin tuskaa mun läheisille. Entä mie sitten? Miksi mun pitää kestää tämä tuska? En ole koskaan ajatellut eläväni vanhaksi tai perustaa perhettä. Se en oo vain minä. Tuntuu ettei mua olla tehty edes elämään, enkä muista miltä tuntuu olla onnellinen. Miksi mun pitää elää näin?

Eläminen on ollut aina mulle pelkää suoritusta ja laskentaa milloin on viikonloppu. Lasken tunteja ja minuutteja milloin pääsen koulusta, töistä, mistä vain pois. En osaa elää vaan ajattelen vain nukkumista. Lopulta sitä tajuaa, että aika vain kuluu ja edelleen olen samassa paikassa ja samoissa ongelmissa. Ajan lisäksi oon kadottanut itseni. Valhetelin kaikille niin kauan, että kaikki on hyvin ja samalla valhetelin myös itselleni. Nyt en enää tiedä kuka olen. On vain tyhjyyttä ja ahdistusta. Pieni toivo, että onnellisuus löytäisi viellä minutkin. Sitä en tule koskaan kokemaan jos päätän päättää oman elämäni. Mie yritän jaksaa vielä vähän aikaa.

Mie ymmärrän paremminkun hyvin miksi ihmiset haluaa tehdä itsemurhan. Monet sen tekeekin, vaikka suurinosa epäonnistuukin siinä. Monet jotka epäonnistuu yrittävät sitä uudelleen. Miksi niitä ihmisiä pitää syyttää sittä. Jos on paha olla, eikä näe muuta ratkaisua kun lähteä oman kädenkautta. Tuska turruttaa elämän, eikä missään ole mitään hyvää. Mie en syyllistä niitä ihmisiä, jotka on itsemurhaa yrittäneet, kuitenkin itsemurha on aina väärin ja siihen kannattaa hakea apua ja kokeilla kaikki mahdolliset keinot parantua.

Itsemurha on pysyvä ratkaisu ja sen tehtyä kaikki on pyyhitty pois sun osalta. Sie et voi enää yrittää edes olla onnellinen tai parantua.

Seuraava postaus on muuten mun 50! Pitäskö tehä jotakin spesiaalia? Ideoita otetaan vastaan.