Aurinko nousis edelleen ja vuodenajat vaihtus

Vitun paha olla. En ole tänään syönyt vielä mitään. En halua syödä enää edes mitään. Voisimpa paastota kuukauden. Ei tee mieli yhtään ruokaa kun on tälllänen olo. LÄSKI, LÄSKI, LÄSKI, LÄSKI...

Koen itseni täysin epäonnistuneeksi... En ole hyvä missään ja kaikki mitä teen on väärin. Mua ei arvosta kukaan. Saanko jo tappaa itseni kiitos?...

En tiä enää mistään mitään. En taijakkaan päästä mihinkään kouluihin muualle kun päätän tämän koulun jos edes päätän, koska en vittu jaksa, eikä kiinnosta. En jaksa käydä enää koulua. Mitä jos jättäs kesken?

En halua tehdä yhtikäs mitään. Mun olemassaololla ei oo mitään merkitystä. Ajatukset oon niin sekasin, etten tiä oonko ees elossa. Miksi tää menee näin? Oon ruma, lihava, ällöttävä, enkä osaa tai tiedä yhtikäs mitään.

Oon turha ja koko mun elämä on ollu turha ja täynnä epäonnistumisia. Ei kukaa oo ikinä sanonu mulle kasvotusten, et oisin muka kaunis. En ees ihmettele ku oon näin ruma ja paska kaikessa.

Ämmiki unohti muistaa mua jouluna ja sisarukset sai siltä molemmat 50 euroa ja sit viel jotaki. Ei musta kukaa välitä ja aivan sama jos jo tappasin itteni. Aurinko nousis edelleen ja vuodenajat vaihtus ja ihmiset lopulta unohtas ja pääsis mun kuolemasta yli.

Oon kyllästyny yrittää ehottaa mun kavereille tapaamista, että nähtäs jossai kun ei ne ikinä vastaa. Ei niitä helvetti edes kiinnosta. Kaveritki jo jättäny mut. Musta ei oo ikinä oleen mihinkään. En osaa tehdä mitään oikein.

Tämmönen pieni rage postaus. Kiitti ja kuitti!