Mie en tiedä voinko enää lopettaa tätä. En usko pystyväni. En halua luopua tästä elämän tavasta, mua pelottaa. En halua syödä normaalisti enkä lopettaa tätä kontrolloimista. Tää on se juttu missä oon ainakin hyvä ja johon voin itse vaikuttaa, vaikka koko muu maailma sanos mitä.
Tää on ollu ihan hullu vuosi, niin paljon asioita on tapahtunut ja niin moni asia on muuttunut, eikä mikään tule olemaan koskaan, kuten ennen. Mie voin kuitenkin sanoa, että selvisin taas vuoden, enkä päättänyt sitä kesken. Ehkä se mikä pitää mua elossa on pakonomainen laihduttamisen halu ja ehkä mussa elää vielä pieni toivon kipinä, joka uskoo, että ehkä vielä asiat muuttuis ja saisin halua elää, etten tuottais pettymystä mun läheisille.
Tapasin myös vuosi sitten erään ihmisen. Ilman häntä en välttämättä ois enää täällä... Tämä henkilö varmaan tulee lukemaan tämän postauksen ja haluan sanoa, että oot aivan älyttömän ihana ihminen ja tärkeä mulle!<3 Mie lupaan sulle, että me tavataan vielä kasvokkain jonain päivänä. Toivottavasti mahdollisimman pian. Aijon tehdä sen todeksi, enkä petä sua sen suhteen! Oon kertonu sulle monia asioita itestäni joita kukaan muu ei tiedä sun lisäksi. Oot mulle yks läheisimmistä ihmisistä tällä hetkellä. Kuvittele me ollaan tunnettu jo vuosi. Kun on tuntenut toisen jo vuoden se ystävyys ei varmasti katoa koskaan! Varsinkin kun ollaan juteltu päivittäin. Enkä mie aijo jättää sua ikinä yksin ja jos/kun joudun osastolle se on vain väliaikainen aika jolloin me ei ehkä pystytä jutteleen niin useasti, mutta se on vain väliaikaista, eikä kestä ikuisuutta.
Niin kaikki ylimääräinen ylipainosta on mullakin jäänyt kehoon. Eikä varmaan ole ikinä laiha, vaikka painaisi mitä. Mutta teen lihaskuntoa päivittäin, ehkä se alkaa joskus näkyä. Ja on mulla toinenkin suunnitelma, joka tulee kohta käyttöön. Se on niin epäreilua, kun piti joskus lihota. Mä kuolisin, jos näkisin vaa'alla vielä joskus numeron, joka alkaa kasilla. Hyi hitto! Mullakaan ei ole enää pitkä alipainoon ja odotan sitä ihan hirveesti. Sitten en ole enää se kirottu "sopivankokoinen". Mutta joo paljon tsemppiä sulle! <3
VastaaPoistaKiitos!<3 Mieki kyllä murtusin jos näkisin kasilla alkavan luvun... huh huh. Tsemppiä sullekkin!
PoistaMä en ole ikinä ollut ylipainoinen. Oikeastaan olin aina se pienin. Nyt on lähteny yli 20kg (eli 1/3 mun koko painosta) 4kk:ssa ja silti kaikki mitä nään on läskiä. Pelkkä nukkuminen/istuminen aiheuttaa mustelmia ja mun xxs kokoiset vaatteet roikkuu päällä. Alipainoa on sellaset 10kg.
VastaaPoistaMun pointti on, että tää on sairaus, etkä tuu luultavasti koskaan olee tyytyväinen itseesi. Toivottavasti hodat itsesi kuntoon.
Tsemppiä!
Itseki aion yrittää alkaa syömään enemmän. Haluan parantua ja terveellinen ruoka ei lihota (vaikka jo yksi banaanin puolikas saa mut ahdistumaan). Tosin silti huijaan minkä kerkeän....
Voi ei :( Toivottavasti saat ittses kuntoon!!! Paljon tsemppiä!<3
PoistaHaluan ensin päässä mun tavotteeseen ennenku alan paraneen yhtään, koska haluun nähä miltä näytän :)
Kiitos rakas tuosta tekstistä, jonka kirjoitit minusta!<3
VastaaPoistaTuo oli todella kauniisti kirjoitettu, kiitos siitä (:
En haluaisi sanoa tätä mut mun on pakko.. Totuus on se että me ei tulla koskaan tapaamaan toisiamme jos sä et hoida itseesi eka kuntoon. Jos sä et ole terve ja olet yhä vaaraksi itsellesi, niin sä et pääse muuttamaan pois kotoasi eikä me päästä näkemään toisiamme IRL. Mä pelkään ihan helvetisti sitä että sulle sattuis jotain, mä pelkään et sun sydän pettää ennenku sä huomaat tilantees vakavuuden.. Hoida itsesi kuntoon ja ota se apu rakas vastaan! Sie oot tärkee mulle, älä koskaan unohda sitä!<3
"Mut sä olet liian nuori nukkumaan
Et saa vielä luovuttaa
sillä tuhannet laulut on laulamatta
ja paljon on matkaa
Liian nuori nukkumaan
Et saa vielä luovuttaa
Tuhannet naurut on nauramatta
Koita jaksaa" (Kappale: Lumo- liian nuori)
Mie lupaan et tavataan. Tapahtui mitä vain mie lupaan sen! Älä tuhaa pelkää mun takia :)
Poista