Elämä Vaa'alla

Mua ahdistaa ensi viikko aivan kamalasti. Varsinki huominen työpäivä... Pitää herätä aikasin ja mua ahdistaa olla siellä. Sitte en oo päässy käymään aamu vaa'alla taas aikoihin ja haluisin tietää ne lukemat. Mullon vaan sellanen olo, että oisin lihonu enkä painaskaan 53kg enää. Tuntuu, että oisin syönykki paljon ja kaloreistakaan en ois varma, vaikka muistan joka ikisen suupalan, jonka oon tänää syöny. Keskiviikkona mulla on se palaveri missä jutellaan niiden tyyppien kanssa osastolta ja mua pelottaa kamalasti se. Mulla on sellanen olo, että ensiviikko on ylitsepääsemättömän vaikea. Kokoajan mun yli pyhkii sellanen ahidstuksen väreily, enkä pysty oleen. Henkisesti on niin paha olla ja se repii mua riekaleiksi... 

Sosiaallinen kanssakäyminenkin tuottaa mulle vaikeuksia. En halua lähteä ihmsten ilmoille tai jutella ihmisten kanssa. Jopa lähesten kanssa seurustelu tekee tiukkaa, enkä osaa olla rentona heidän kanssa. Äiti ehdotteli jos lähtisin kaverin kaa jonnekki hotelliin yöksi kahdestaan, ettei tarvi mähötä vain kotona... Mie sanoin etten halua. Mitä jos mie haluun olla kotona niin enkö mie sais? Mun vanhemmat yrittää hirveesti ettiä mulle tekemistä kodin ulkopuolelta... Ne ei ymmärrä etten mie jaksa lähteä mihinkään ja mielummin oon kotona.

Haluan eroon tästä kaikesta. Haluisin lopettaa koulun niin ei tarvis stressata sitä ja haluisin lopettaa psyka ja kaikki muutkin käynnit ja olla rauhassa. Miksi en saa tehdä niin? Miks mua piinataan stressaavilla ja ahdistavilla asioilla. 

Tänään kuitenkin otin itseltäni taas mittanauhalla mitat, jotka lisään tänne myös nyt pitkästä aikaa;

Rinta: 83cm

Vyötärö: 58cm

Lantio: 82cm

Reisi: 44,5cm

Ranne: 14,5cm

Ainakin on silti senttejä lähtentyt, vaikken oo puntarille päässyt. Mittaaminen onkin luottettavampi tapa tarkistaa onko laihtunut kun punnitseminen, mutta tykkään enemmän punnitsemisesta.