Taistelua

Jokainen päivä on taistelua. Jokainen päivä on taistelua omaa kehoaan ja mieltään vastaan... Keho käskee syödä, että jaksaa toimia, mutta mieli ei anna periksi. Mieli käskee olla syömättä ja näännyttää itseään viellä lisää ja ottamaan tiukemmat otteet. Mikään ei tule koskaan riittämään...

Välillä päässä välähtää, että tämä on hulluutta jolla saa pahimillaan surmansa ja lievimillään ikuisia haittoja kehossa. Silti en kykene vastustamaan sitä ääntä joka käskee olla syömättä ja kertoo kuinka ihanaa on olla pieni ja hento. Kuinka ihanaa on olla laiha ja painaa mitättömiä lukuja... Se on liian suuri kiusaus, että kykenisin vastustamaan.

Joka päivä käyn taistelua tätä vastaan. Joinakin päivinä ajatus ruuasta nousee päähän, mutta heti kun jään miettimään sitä hetken muistan sen, että jos menen nyt syömään jotain ahdistus sen jälkeen on sietämätön ja oksennus on taattu. Miten menetin kontrollin näin pahasti? Jos satun syömään enemmän kuin 300 kaloria päivässä nousee paniikki... Jos kysyisin joltain ihmiseltä jolla ei ole syömisen kanssa ongelmia, että monta kaloria hän syö päivässä niin luultavasti vastausta ei tulisi, koska ei hän laskisi edes kaloreita... Mie en osaisi edes kuvitella enää eläväni ilman kaloreiden laskemista, koska miten muuten saisin tietää onko tämän päivän taistelu onnistunut vai ei? Miten saisin varmuuden siitä, että päivän aikana kertyneet kalorit eivät lihota.

Onko sairasta nauttia nälän tunteesta kuten minä teen? Nautin siitä, kun maha kurnii ja se on tyhjä. Tiedän varmasti silloin, että se on tyhjä. Joinain päivinä kun olen juonut paljon nesteitä ja maha tuntuu täydeltä mietin, että olenko syönyt liikaa koska maha on täynnä... Todellisuudessa se on pelkkää nestettä.

En tiedä kuka tai mikä enää olisin jos en saisi laihduttaa. Kadottaisin itseni aivan kokonaan. Mulla on ollut aina tarve olla jotain enemmän ja olla edes hyvä jossain. En koskaan löytänyt sitä juttua missä olisin hyvä ja mikä asia täyttäisi elämi tyhjyyden. Laihduttaminen ja tämä sairaus todellakin täytti ne tyhjät kohdat. Koen olevani ainakin hyvä laihtuttamaan jos en mitään muuta. Saan siitä mahtaavan tunteen kun paino ropisee alaspäin nopeaa ja näen oman itsehillintäni tuloksia.

Siksi tämä on niin ristiriitaista. Toisaalta haluaisin olla terve ja elää ilman syömishäriötä ja masennusta. Haluaisin tehdä asioita joista nautin ja saadakkin niistä iloa irti. Ennen mulla oli tapana kutsua kavereita leffa iltaa viettämään ja samalla söimme jotian herkkuja. Enää en pystyisi nauttimaan siitä...

Miten voisin katsoa itseäni peilistä ja olla ikinä tyytyväinen?