Puhittiin sitten vaan ahdistuksesta ja mun uniongelmista ja saan kuulema alottaa unilääkkeet, jotka auttaa nukahtamaan jos vaan haluan. Ehkä voisin kokeilla sitä melatoonia. Mie tykkään kyllä mun psykiatrista ja opin pikkuhiljaa luottaan siihen ja uskallan puhua sille enemmän. Ehkä jossain vaiheessa uskaltasin kertoon mun itsetuhosuudesta. Oon uskaltanu vaan kertoo mun syömisongelmista rehellisesti (en kylläkään kaikista oireita) ja menneisyydestä.
Painoa en tiedä edelleenkään, koska puntarille en ole päässyt. Uskoisin kuitenkin, että painan suunnilleen 55kg. En kuitenkaan sitä tänne viellä merkitse ennenkun näen lukeman puntarilla itse. Ainoa todiste painon putoamisesta on mittanauha tällä hetkellä.
Käytiin tänään myös äitin kanssa shoppailemassa ja katottiin mulle college housuja, mutta oli enää kokoa xs jäljellä ja kiven kovaan väitin, etteivät ne mulle mahdu ja sen koon pitäs olla s tai m. Sitte äiti sano vaan, että kyllä nää sulle menee mee vaikka sovittaan ja mie sitte menin ja perkele nehän mahtu mulle! Mun ilme tais olla näkemisen arvonenku xs koon housut jalassa! Miten mulle voi mennä koko xs jos musta tuntuu ku oisin tyylii xl? Noh tyytyväinen oon ja sain pökät.
Ei mulla oikeestaan muuta uutta oo... Tuntuu vaan, että söisin liikaa ja lihon. Tänään oon syöny kupin jugurttia jossa oli mustikoita, vähän kalakeittoa ja läkerol rasian. Sitte oon tietenki juonu teetä muuten.
Mä löysin sun blogis äsken ja liityin lukijaks heti.
VastaaPoistaJa hei, sori tällänen kysymyshyökkäys heti, mut mulla ois kysymys tuosta psykiatrista. Mä kävin joskus terapiassa, mut taistelin itteni ulos hoitokierrosta samaan aikaan, kun sairastuin anoreksiaan. Sen jälkeen mua ei enää saatu psykiatrilla käymään, vaikka lääkärikin suositteli mulle sitä aika painavasti. Mut mua pelotti, että psykiatri sais mut näkemään itseni kauniina, vaikka tiesin olevani lihava. Että luopuisin laihdutuksesta, vaikka mun todellakin piti laihduttaa. Ja mulla on edelleen sama pelko. Joten osaatko sä kertoa, vaikuttaako se miten sun haluun laihtua? Koska musta tuntuu, etten kestä ilman, että saan jutella jollekin. Mut samalla mua pelottaa, koska en haluu luopua täydellisyyden tavoittelusta... Kiitos jo näin etukäteen, jos vastaat. :)
Tässä muuten mun blogi, jonka perustin vähän aikaa sitten. Jos haluut käydä kurkkaamassa:
http://yopakkasenjaadyttama.blogspot.fi
Hei, mahtavaa kun liityit! Kiitos<3 :3
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi jos haluat jollekkin jutella niin hakeudu ihmeessä terapeutin juttusille! Mulla ei ainakaan vaikuta, koska mie oon niin lihava, että en halua lopettaa laihtumista ja haluan saavuttaa unelmapainoni. Kyllähän mun psykiatri yritää kaivaa asioita jotka johti mut tähän pisteeseen ja antaa jotai neuvoja miten voisin muuttaa tilannettani. Mua itseäni ei saa näkeen kyllä kauniina niin pitkään kunnes oon itse tyytyväinen.
Eli kyllä siellä sulle neuvoja annetaan miten saisit tilannettas muutettua ja kaivetaan susta asioita esille, mutta ei siellä ketään pakoteta paranemaan. Vasta jos olet vakavasti alipainoinen niin silloin sut voidaan määrätä pakkohoitoon johon kuuluu myös pakkoruokinta. Ei oo muuten mitään hätää. Ihan hyvin voit mennä :)
Käyn myös kurkkaan sun blogin.
Kiitos vielä vastauksesta! :)
PoistaJa ehkä mä sitten hakeudun sinne hoitoon. Sulla tuo ainakin kuulostaa hyvältä. Siltä, että saat sieltä semmosta hoitoa mitä tarvitset, muttet "liikaa". Jos joskus haluut kirjottaa vaikka postausta terapiasta tai vastaavasta, niin oisin kiinnostuneena sitä lukemassa. :)
Joo hakeudu vain :) Pistetäämpä muistiin. Voisi kirjoittaa siitäkin aiheesta viellä jossain välissä :)
PoistaOletan, että kun puhut tuossa lääkäristä ja erikseen psykiatrista, josta kuitenkin tykkäät, niin he ovat eri henkilöitä.
VastaaPoistaMukava kuitenkin lukea, että tuut psykiatrin kanssa hyvin toimeen ja uskallat kertoa sun syömisasioista. Luulen, että psykiatri kyllä jollakin tavalla arvaakin itsetuhoisuuden. Kuten tuossa sanoit itsekin, minäkin kyllä uskon, että vielä joku kerta kerrot hänelle myös siitä.
Paljon voimia! Olen iloinen, että olet kuitenkin sen verran hyvillä vesillä, että uskallat kertoa ajatuksiasi ja hakea apua :)
Kiitos :) Kyllä he ovat kaksi eri henkilöä. Kai se voikin arvella, että oon itsetuhonen, mutta en usko sen tietävän/arvaavan mun viiltelyä. Mie käyn vähänku pakosta tuon psykiatrin luona, eikä mulla oikeen oo vaihtoehtoja kun oon alaikänen :/
PoistaNyt on sit mun aika kommentoida edes jotain tohon sun kirjoittamaasi postaukseen. Kaikki tää mitä mä kirjoitan on totta mut sä itse päätät uskotko sä siihen vai etkö.
VastaaPoistaMie oon sitä mieltä et sun ois nyt vaan paras suostua menemään itse sinne osastolle. Vapaaehtoisesti sinne menemällä sä saattasit päästä vähän vähemmällä kuin pakkohoidossa olijat. Sä oot huonossa kunnossa ja sä tarvitset apua! Minä ja sun läheisesi halutaan että sä tulisit kuntoon ja että sä rakas selviäisit tuosta kaikesta paskasta mitä sä nyt käyt läpi. Ei elämä oikeesti ole niin paskaa ku miltä se saattaa susta tällä hetkellä tuntua. Sulla on tulevaisuus vielä edessä ja sulla on kaikki mahdollisuudet selvitä tuosta kaikesta paskasta ja jatkaa elämääs. Ota se apu vastaan mitä sulle yritetään tarjota sillä ei sua voida väkisinkään auttaa. Sen parantumisen halun pitää lähtee susta itestäsi! Anna itsellesi aikaa toipua.
Älä anna läheistesi älä minunkaan olla osastolle vapaaehtoisesti menemisen esteenä. Sun läheisesi kyllä ymmärtää et osastohoito on sulle tällä tilanteessa ainut vaihtoehto vaikka sen hyväksyminen onkin vaikeeta.
Opiskelun suhteen mä luulisin että se homma kyllä järjestys jollain tavalla niin että sä valmistuisit samana vuonna kuten sun kaikki muutkin luokkalaisesi. Ja jos et valmistuiskaan niin ei se silti oo mikään maailmanloppu vaikka se vituttaskin uinka paljon tahansa. Sulla ei oo mitää kiirettä valmistumisen suhteen sillä kyllä tässä maailmassa kerkiää vielä töitä tekemään ihan varmasti vaikka kuinka paljon. Sä valmistut sit ku valmistut ja turha siitä on stressiä ottaa. Sit ku sä oot valmistunut ni sä voit tehä mitä sä ikinä haluat, sä voit halutessasi muuttaa vaikka sun nykyiseltä paikkakunnaltasi pois jonnekkin muualle ja opiskella vaikka kosmetologiksi (: Kyllä kaikki vielä järjestyy, usko pois!
Sä et ole mikään läski vaan päinvastoin. Sä oot laiha! Musta tuntuu ihan jumalattoman pahalta kattoo sun touhuas ku sä et voi olla ittees tyytyväinen vaan haluat laihduttaa ja laihduttaa : ( Aina ku sä katot ittees peilistä ni sä näät vartalossas vaan ne kohat joista sun pitäis karsia.. Sä näät ittes lihavempana kuin mitä sä todellisuudessa oletkaan ja se kaikki johtuu vaan anoreksiasta. Sulla on vääristyneet ajatukset ruuan ja oman kehosi suhteen.
Hae apua ja ota se vastaan, äläkä välitä nyt muista. Minä kyllä pärjään täällä ja niin pärjää sun läheisetkin.
Sä oot mulle ihan äärettömän rakas ihminen ja mä välitän susta ihan äärettömän paljon! Mä toivon enemmänku mitää muuta että sä parantuisit ja tulisit kuntoon niin, että me voitais vielä jonain päivänä nähdä toisemme IRL <33
Mie oon sun tukenasi enkä jätä sua yksin mistään hinnasta, siihen sä voit ainakin luottaa. Kyllä kaikki vielä järjestyy kuha vaan jaksat olla sinnikäs ja uskoa parempaan. Mä lupaan sen et kaikki kyllä vielä järjestyy.
Ku mie en voi mennä osastolle. Oon siinäkin suhteessa aika perfektionisti, koska haluan valmistua mahdollisimman äkkiä, että pääsisinkin tästä paska kylästä muualle... Mie en kestäis jos mun pitäs jäädä viellä ylimääräseksi vuodeksi tänne. En halua sitä vaan haluan päästä täältä pois omilleni.
PoistaMie en tiedä ootko oikeessa vai et tossa asiassa...Ku mie en nää itteeni ollenkaan pienenä ja laihana vaan lihavana. Mie en voi uskoa, että oon laiha ennenku sen itsekkin nään. Älä huolehdi musta :) Kyllä mie pärjään ja jaksan niinkuin tähänki päivään asti ja tottakai me nähää irl viellä jokin kaunis päivä :) Mie uskon niin ja se kyllä tulee tapahtumaan! Älä ota musta liikaa huolta. Mie oon vaan sen luontonen ihminen, että laitan kaikki muut aina etusijalle.
Kävi pieni kämmi tuossa eilen kommentoidessa. Tähän ketjuun piti kommentti laittaa, mutta vahingossa menikin edelliseen postaukseesi. Joten sieltä löytyy :)
VastaaPoista