Mun pitäs viellä hakea töitä koulun oheilla, jotta pääsisin muuttaan täältä vittuun ku valmistun. Miksi elämä on näin rankaa ja miksi tää ei helpotu koskaan. Olisi helpompaa vain kuolla pois. Lakata hengittämästä... Miten ihminen voi olla näin kyllästynyt omaan elämäänsä. Mikä mun tarkotus täällä on? Miksi mie elän?
Mun on pitäny jo monta päivääki siivota mun huone ja vessa, mutta en vain oikeesti jaksa enää koulun jälkeen kun oon niin poikki ja väsyny. Viikonloppu oon töissä mun luokan kaa yhdessä tapahtumassa, josta en voi lintata... Vituttaa ku en saa levätä ollenkaan vaan kaks viikkoa koulua putkeen eikä ollenkaan vapaata. Huomenna kuitenkin käyn koulun jälkeen kaupassa ja ostan OMAT patterit joilla voin käydä salaa siellä vaa'alla. Ehkä pääsisin jo maanantaina vaa'alle hyvällä tuurilla.
Lauantaina meen sitten ton koulun jälkeen yhden kaverin synttäreille, joissa luultavasti tuun juomaan! Ainoa kiva asia tällä viikolla... Toivon vaa, että pääsen kotii sieltä :D tai jos jään kiinni vanhemmille (kuten luultavammin jäänkin) niin eivät hirveesti raivoais. Vaikka vitun sama se on. On kuiteski 17 vuotias niin ei niitä sillee kiinnosta, vaikka oisinki vähän tillin tallin ku tuisin kotii.
Kohta taidan käydä suihkussa ja mennä suosiolla nukkuun enneku alan taas leikkiin terällä. Väsyttää niin kamalasti jo nyt vaikkei kello ookku puol seitsemän kohta...
Öitä...
Ymmärrän ajattelumalliasi. Ei yllätä lukea, että olet väsynyt.
VastaaPoistaTäytyy tuohon sun otsikkoon todeta, että sen "sisäisen demonin" tappaminen on kyllä mahdollista ilman että itse menet samalla. Tiedän, että se on.
Olen iloinen siitä, että olet olemassa. Itse et asiaa niin näe sen sisäisen demonisi vuoksi, vai mitä? Mukavaa, että jaksat kuitenkin kirjoittaa siitä, mitä mietit.
Kuten olen jo maininnut, vaikutat älykkäältä ihmiseltä, vaikka ajatuksesi ovatkin enemmin tai vähemmin sen itseinhon aikaan saavan ajattelumallin, tuon demonin, vallassa. Mielestäni sinä olet kyllästynyt vain tähän demoniin mielessäsi, et elämään itsenään. Se demoni vain pitää niin isoa osaa elämästäsi hallussaan, että tuntuu, että koko elämä on siksi kärsimystä, turhaa ja kyseenalaista. Olenko yhtään oikeassa?
Edit. Vastasin tuonne myös vanhempaan kommenttiisi, käy katsomassa :)
PoistaVoit hyvin ollakkin oikeassa. En vain pysty uskomaan, että pääsisin siitä eroon ja kuten olen kertonut, että en oikein odota mitään elämältä niin oon vähän niinku umpikujassa.
PoistaKirjoittaminen auttaa mua selvittään mun ajatuksia ja saamaan niitä edes joten kuten järjestykseen. Se on kai se pointti miksi teen tätä...
Kirjoitit tuolla, että vihaat itseäsi, koska olet epäonnistuja. Minä en vaan näe sinua sellaisena. Siksi heitänkin ehkä vaikean kysymyksen: Vihaako se sinun demonisi sinua, vai vihaatko sinä itse itseäsi?
PoistaMie en osaa sanoa.... Vaikea kysymys, mutta onko mahdollista että demoni olenkin minä itse?
PoistaEt tosiaankaan ole. Itsekin puhut siitä toisesta, sairaasta ajattelumallista, joka niin paljon sua satuttaa, demonina. Et sinä ole se. Tuo tapa ajatella on aika tyypillinen tilanteessasi. Sinussa ei ole mitään vikaa :).
VastaaPoistaEhkä tuo kysymys oli vähän turhan vaikea. Se epäonnistumisjuttu lienee syytä siitä, että sinä olet luonteeltasi niin vastuuntuntoinen ja välittävä.