perjantai 3. lokakuuta 2014

I am only human...

Musta ei ole kuulunut vähään aikaan. Syynä on se etten ole jaksanut kirjoittaa, enkä ole edes ehtinyt. Nyt kuitenkin voisin vähän päivitellä kuulumisiani. 

Yks ikävä asia on tapahtunu mun lähipiirissä. Nimittäin se, että mun mummo on taas sairaalassa... Se on jo niin vanha ja pelkään, että se kuolee pian. Mie kyllä ymmärrän, että se on vanha mut silti. Olen menettänyt elämässäni jo tarpeeksi ihmisiä, joten pelkään jotain tapahtuvan koko ajan. En halua menettää enää ketään. En halua, että koko ajan käy ikäviä asioita... Miksi iloisia ja hyviä asioita on niin vähän? 

Mitä mun mielialaan tulee... Mua ahdistaa ja haluan tästä elämästä eroon. Tänään olin taas vähällä jäädä auton alle puoli vahingossa. Mulla oli niin paha olla ja ajoin skootterilla ku reikäpää. Miten mie pääsen näistä ajatuksista ja menneisyydestä eroon? Miten mie muka voisin olla tyytyväinen iteeni? En varmasti mitenkään. 

Olin viime vaaka käymältä lihonu 200g ja heti tuntuu jotenki paljon lihavammalta ja siltä, että maha ois heti kauheesti isontunu ja reidet leventyny... Miks näin kävi? Mitä tein väärin? Miksi tää paino ei tipu? Syön saakeli alle 400-500 kaloria päivässä joten miks tää ei saatana tipu? 

Enskuussa ois sitten mun synttärit joita en taas aijo viettää eikä mua kyllä kiinnosta. Enkä tosiaan kakkua suuhuni tunge tai oon seuraavaksi sormet kurkussa posliinipytyn päällä... 

Tapahtuisko viellä joku ihme jonka veis tän kaiken pois?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti