Syömishäiriöni eteneminen ja kuulumisia

Ajattelin tehdä tälläisen postauksen siitä, että miten mun syömishäirö lähti ja on edennyt. En ole siitä niin paljonkaan kertonut, joten ajattelin tehdä sen nyt. Haluan kertoa kuinka naurettavan pienestä se voi kehittyä.

Kun aloin laiduttamaan ajattelin, että noniin kun saan 10kg pois niin se riittää ja voin lopettaa. Painoin 89kg. Jätin kaiken herkun syönnin kokonaan pois, mutta muuten söin ihan normaalisti. Noh sitten olikin pian jo pelkästään sillä laihtunut ensimmäiset 5kg ja päätin, että seuraavaksi pienentäisin vain annoskokojani niin jos laihtuisin viellä lisää ja  nopeampaa. Ei mennyt kauaakaan kun se 10kg oli lähtenyt ja ajattelin, että "Kyllä mie viellä vähän laihdutan, viellä se 5kg". Läheiset alkoivat myös huomaamaan kui olin laihtunu ja se alkoi motivoimaan mua vaan lisää.

Seuraavaksi aloin tehdä myös vatsalihaksia, kyykkyjä jne säännöllisesti kotona. Söin edelleen jonkin 3-4 kertaa päivässä, mutta pieniä annoksia. Mun paino sitten tippui ja painoinkohan tällöin noin 75kg. Sitten vähensin lisää annoskokojani ja joinain päivinä en syönyt ollenkaan ja paino jatkoi tippumista ja pian painoin noin 70kg.

Luulen, että kun painoin sen 70kg niin silloin mun kontrolli petti kokonaan, enkä enää hallinnut sen jälkeen itseäni. Mun päässä pyöri jatkuvasti laihduttaminen ja kuinka mun paino alkaa kohta kutosella ja oon normipainonen ihan pian. Tuolloin äiti ilmoitti terkkarille, että mulla on ruuan kanssa ongelmia ja terkkari sitten pyysi, että kävisin siellä juttusilla.

Terkkari punnitsi mut ja sanoi, että miehän oon normaalipainon rajoissa pian (67kg) ja kyseli paljonko haluisin painaa. Mie vastasin, että 60- 65kg ja katotaa miltä silloin peilikuva näyttää. Terkkari halusi kuitenkin alkaa seuraamaan mua ja lähetti mut myös puhuun psykiatrille. Terkkari myös sanoi, että miehän voisin alkaa lenkkeilemään niin ehkä mun ruokahalu alkais kasvaan.

Noh miepä päätin sitten alkaa lenkkeilemään ja pikkuhiljaa lenkkeilinkin jo jokapäivä kun ennen olin lenkkeillyt noin 2 kertaa viikossa. Lenkit oli 7km pitkiä ja aluksi hölkkäilin ja välillä kävelin, mutta lopulta mun kunto oli kasvanu niin paljon kun kilojakin oli lähtenyt niin paljon, että juoksin koko 7km kerralla pysähtymättä.

Pääsinkin sitten 65kg ja silti näin peilistä kamalan ihravuoren. Halusin vain jatkaa... Tajusin sillä hetkellä, että en pystyisi enää lopettamaan, vaikka haluaisinkin.

Ruoka annokset pienenivät ja liikunnasta tuli vain tärkeämpää. Tässä vaiheessa olin pystynyt viellä silloin tällöin syömään pienen määrän jotain herkkua esim. suklaata, mutta sitten enää voinutkaan. Se paha olo joka mut aina valtas syömisen jälkeen oli niin piinaava, että aloin oksentamaan syödyn ruuan aina pois.

Nykyisin syön 1-2krt päivässä ja syön 250-400kcl. Tää on vallannu mun elämän ihan kokonaan. Tuntuu kuin oisin myyny sieluni tälle sairaudelle. Kokoajan tulee vastaan huonoja asioita tämän kautta, mutten kykene lopettamaan enkä edes halua. En olisi valmis muutokseen. En edes ansaitse parantua. Haluan päästä 45kg oli sen hinta mikä vain. Haluan olla pikkuinen...

En silti toivo tätä kenellekkään. En edes vihamiehelleni. Tää sairaus saa sun ajatuksen keskittyyn laihdutukseen ja kalorejen laskemiseen ja kuluttamiseen 24/7. Eikä tätä voi pysäyttää ennenkun on itse siihen valmis. Se on totuus. Mie kyllä tajuan, ettei tämä ole normaalia, mutten nää vaarjoja enkä osaa kuvitella mitä mulle vois käydä. Enhän mie kuole tähän. Sehän ei voi tapahtua juuri mulle. En osaa ottaa kuolemaa tosissani, eikä se aiheuta minkäänlaista reaktiota jos joku sanoo, että mie kuolen tän homman kaa.

Tässä on tiivistetty versio, vaikka mukana on muutakin. Niiden kertomisessa menisi vain ikuisuus, etten jaksa alkaa niin yksityiskohtaisesti kertomaan.

Otin viellä pari kuvaa näyttääkseni mun nykyisen tilanteen paremmin. Mun piti sutata taustaa aikalailla, ettei mua vaan tunnisteta. Kylkiluut mulla erottuu jo selvästi ja samoin pikkuhiljaa selkäranka. Lantiokuutki näkyy hyvin makoilessa, mutta siitä en laita kuvaa, koska en halua esitellä mun "kauniita" viiltely arpia, joita siellä on. Muutenkin voisi olla hiukan liian paljastava.

En ole edelleenkään päässyt puntarille, joka mua ahdistaa aivan suunnattomasti. Mun pitää vain välttää ylimääräsiä kaloreita ja paastota niin ei ahdista niin paljon, että oisin lihonu. Haluisin vaan tietää oisinko laihtunu. Arviolta nykyiset mitat on 164cm/55kg-56kg.

.