Itse viiltelen vain ja ainoastaan siksi, että mulla on niin paha olla ja ahdistaa eikä mikään auta. Viiltely toimii pakoreittinä siitä olotilasta. Eräänlaisena toisena vaihtoehtona ja henkisen tuskan tukahduttajana. Se auttaa hetken, muttei pysyvästi. Yleensä ihmiset jotka viiltelevät ja heillä on paha olla yrittävät piilottaa sen mahdollisimman hyvin, eivätkä näytä oikeita tunteitaan tai kulje topeilla ulkona esittelemässä arpiaan.
Minusta on idioottimaista kerätä huomiota niinkin vakavalla asialla. Tämä viiltelyn "muoti ilmiö" aiheuttaa myös sitä, että masennusta vähätellään. Siksi monet päätyvät myös itsemurhaan.
Miksi kukaan masentanut haluaisi esitellä viiltely arpiaan? Masentuneet ihmiset eivät todellakaan halua eivätkä hae huomiota. Itse ainakin piilotan arpeni niin hyvin kuin pystyn, etten joudu kuseen. Vain yksi ihminen minun tietääkseni tietää, että viiltelen. Edes mun psykiatri tai vanhemmat ei sitä seikkaa tiedä, enkä halua sitä esille tuodakkaan. Tavallaan häpeän omia viiltely arpiani, mutta ne ovat vain se näkyvä merkki siitä, että mulla on paha olla. Ne ei tule koskaan häviämään vaan pysyvät ihossani niin kauan kuin elän. Ikuisesti. Kuka on niin tyhmä, että aiheuttaisi niitä vasitella ja huomion hakemiseski?
Viiltelyyn jää myös koukkuun samalla tavalla kuin tupakkaan tai huumeisiin. Kun sen kerran aloittaa sitä on vaikea enää lopettaa.
(Alla olevat kuvat ovat omiani,)
Hyvä ja erittäin asiallinen postaus! Otan itsekkin tähän nyt kantaa vaikka oonki aikalailla samaa mieltä ku siekin.
VastaaPoistaEnsinnäkin, tämä väite että kaikki viiltelijät hakee muka huomiota: On turha yleistää et kaikki hakis sillä huomiota koska se asia ei jumalauta oo niin. Viiltely on hätähuuto ja se kertoo siitä että on helvetin paha olla. Viiltelijät eivät löydä muuta keinoa helpottaa sitä pahaa oloa ja he voivat myökin kokea että viiltely on ikäänkuin ”oikein”, koska he ovat niin tyhmiä/epäonnistuneita/huonoja tms. (Eli silloin halutaan rangaista itseään viiltelemällä) Ja ne, jotka hakevat huomiota sillä ovat oikeasti sairaita. Niin vakavalla asialla ei kenenkään pitäisi leikkiä!
Tosiasia kumminkin on se ettei viiltely oikeasti auta mihinkään eikä se poista mitään ongelmia, vaikka viiltelijät niin luuleekin. Viiltelyn ei koskaan pitäisi olla ratkaisu yhtään mihinkään sillä se on väärin vaikka niin moni nuori tekeekin sitä ja se on äärimmäisen surullista : ( On todella surullista tietää ettei kaikilla oo ketään kaveria eikä ketään kelle puhua omista asioistaan jonka takia he purkavat sitä pahaa oloansa viiltelyyn.
Ja kyllä olet oikeassa, viiltelyyn jää todella helposti koukkuun aivan niinkuin tupakkaan/alkoholiinkin. Viiltelystä voi tulla tapa jolloin automaattisesti kaivaa sit sen terän esille kun epäonnistuu jossain tms. mutta joka tapauksessa siitä riippuvuudesta voi päästä eroon. Silloin pitäävaan oppia hallitsemaan omat kielteiset tunteensa sekä opettelemalla purkamaan niitä tekemällä jotain, esimerkiksi piirtämällä, kirjoittamalla, kuuntelemalla ei-synkkää musiikkia, lenkkeilemällä, itkemällä, huutamalla tai hakkaamalla tyynyä, tärkeintä on että se ei satuta itseä eikä muita.
ps. Sori tästä kommentista tuli romaani : D Ja anteeksi sekava teksti, ajatuset ei kulje..