Aloitus

Olen miettinyt jonkin aikaa, että pitäisikö minun sittenkin alkaa kirjoittamaan uudestaan blogia. Minulla oli aikaisemminkin yksi, mutta jouduin poistamaan sen kun minun buustattiin. Yksi puoli tuttava siis löysi sen. Onneksi hän ei kuitenkaan rollinut siitä kenellekkään vaan poistin blogin vain hätäännyksissäni. Nyt olen kuitenkin palannut tänne blogi maailmaan sekavien mietteideni kanssa. Ehkä tästä blogista on hyötyä ja ehkä ei... Sempäs näkee sitten. Enää en aijo toistaa virhettäni, että kertoisin jotain mistä minut voitaisiin tunnistaa. Ehkä tämä blogaaminen motivoi minua laihduttamisessa.

Se niistä aloituspuheista aloitetaan... Tämän hetkinen mielialani ei ole mitenkään hyvä tai huono. Tunnen enimmäkseen itseinhoa ja tyhjyyttä. Tänään kuitenkin aijon käydä lenkillä illasta, jos se sitten helpottaisi edes vähän. Tänään olen syönyt aamulla pienen kupillisen jugurttia ja join myös äskettäin kaakaota, josta minulla on nyt vähän huono omatunto... Kävin tälläviikolla puntarilla torstaina? ja painoin 58kg. Ihan hyvä se, että olin laihtunut vaikken kuitenkaan tarpeeksi. Kilot alkavat jumimaan kun kroppa on säästöliekeillä ja painon pudottaminen on vaikeampaa. Minun on silti pakko yrittää.

Eilen kävin psykiatrillani jutustelemassa pitkästäaikaa ja sain kerrottua ensimmäistä kertaa koulukiusaamisn taustastani, vaikka olen jo siellä käynyt 2kk ajan. Mie tykkään kyllä käydä tuolla, vaikken tiedä auttaako se mua yhtään.

Musta vain tuntuu, ettei millään ole merkitystä eikä järkeä ja kaikki on turhaa. Olen omastamielestäni jo elänyt tarpeeksi ja haluun vain nukkua... Tiedän etten tuu koskaan toipuun tästä paskasta, joten miksi ihmiset ei vain anna mun olla rauhassa?